Hiekkatiepyöräilyn aloittaminen - näin se tapahtui

Asuin lapsuudessani maapallon toisella puolella, Etelä-Amerikassa.  Rakkaimmat muistoni ovat ratsastusretkiltä suurkaupunkia ympäröiviltä kukkuloilta. Muistan huumaavan vapauden tunteen, kun ohjasin hevoseni milloin millekin polulle. Vastaan tuli takkuisia lehmiä, ylitettäviä puroja, maastopaloja, mutaa, joiden läpi hevoset kieltäytyivät menemästä, mutta eniten, pitkiä pätkiä hiekkateitä, joita pitkin laukkasin menemään. 

Kun muutimme takaisin Suomeen, olin teini pahimmassa iässä ja lopetin mielenosoituksellisesti rakkaan harrastukseni. Vuosien mittaan vieraannuin hevosista, kävin vielä ajoittain ratsastamassa, mutta ratsastuskoulun maneesia kiertäessäni tunsin olevani kaukana siitä vapauden tunteesta minkä olin ratsastukseen aikaisemmin liittänyt. 

Aika kului, mutta kaipasin edelleen tuota vapauden ja seikkailun tunnetta. Toukokuussa 2020 kun koronaepidemia pakotti näkemään ystäviä ulkoilmassa, kaverini kutsui minut kokeilemaan gravel-pyöräänsä. Olin (melkein) aina harrastanut jotain urheilua mutta pyöräilijänä olin satunnainen kaupunkipyöräilijä. En ollut saanut aikaiseksi ostettua kunnon pyörää, vaikka olin ajatellut hoitavani asian jo vuosia aikaisemmin. Pyöräliikkeiden valikoima tuntui pökerryttävän uuvuttavalta, tekniset yksityiskohdat eivät kiinnostaneet, en osannut edes päättää mihin tarkoitukseen olin pyörää ostamassa. 

Lopun varmaan arvaattekin. Ensimmäisessä alamäessä ajattelin, että lennän ohjaustangon ylitse, vauhti tuntui hurjalta ja pyörä epätodellisen kevyeltä. En ollut varma kontrolloinko pyörääni mutta samaan aikaan vatsanpohjaani nipisti tuttu tunne vapaudesta ja vauhdista, hiekkatie oli juuri oikeanlainen. Meni kuukausi ja olin ostanut oman gravel-ratsuni. Pyörä oli reilusti yli budjettini, mutta se oli kahdesta sopivan kokoisesta pyörästä kauniimpi. En edelleenkään tiennyt pyöristä mitään mutta olin ymmärtänyt sen verran, että gravel-pyörä saattaisi olla kaipaamani ratsu uusiin seikkailuihin.

Asiat etenivät vauhdilla ja alkuvuodesta 2021 löysin itseni osa-aikaisena työntekijänä Breakaway.cc:ltä. Tiedän pyöräilystä jo  vähän enemmän mutta kaikki tuntuu edelleen uudelta, olen aloitteleva gravel-harrastaja jota kiinnostaa retkipyöräily, kestävä kehitys ja matkailun tulevaisuus. Siksi tilanne onkin kutkuttava, pääsen tutustumaan sekä lajiin, että sen parissa toimivan yrityksen toimintaan yhtä aikaa. 

Ajatukseni on, että pidän jonkinlaista aloittelijan päiväkirjaa ja kirjoittaisin paitsi pyöräilystä ja pyöräilijöistä, niin myös siitä minkälaista on järjestää Pohjoismaiden johtavaa gravel-sarjaa, tehdä yhteistyötä tunnettujen brändien kuten Cannondalen ja Velocio Apparelin kanssa, kehittää hiekkatiepyöräilyyn keskittyvää yritystä keskelle Helsinkiä ja ehkä jopa siitä miten niitä oikeita hevosia tulisi hiekkateillä kohdata!

Hanna